Vasta ajettu latu on melkein paras näky maailmassa ja latukoneen äänen kuuleminen omalle pihalle ei ole melusaastetta, se on musiikkia korville. Ja se saa sukkelaksi. Silloin täytyy pukea monoa jalkaan. Mahtaakohan ne kuskit tietää kuinka tärkeää työtä ne tekee? Kun saa hiihtää ja kuljeskella metsässä valoisaan aikaan, ei voi valittaa. Kun sitä saa tehdä vielä postikorttimaisemissa, on pakko olla kiitollinen. Nautinnollista ja rentouttavaa. Päivät pitenee ja valo lisääntyy. Nautin niin. Eikä tämä ilo heti tule loppumaan. Parhaat kelit on vielä edessä.
Uudet työkuviot selvisivät mitä parhaimmalla tavalla ja opettivat minulle taas sen, ettei asioista kannata etukäteen stressata. Hetkessä elämisen taito on se paras! Joten eletään siinä ja hiihdellään (pst. suosittelen pertsaa)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti